Travel and border information for Norway in Norwegian / English

Traveling to Norway? - Register your arrival in our traveler registry
(About the registry)

Villa Lindqvist.jpg - Kuva:Ulkoministeriön arkisto
Ulkoministeriön arkisto

Suurlähetystön historia

Suomen ja Norjan historiassa on paljon yhdistäviä ja erottavia tekijöitä. Maiden välinen yhteistyö tiivistyy pohjoisessa, mutta suurlähetystön toiminnot ovat keskittyneet Helsinkiin. Engelinaukion kulmassa sijaitseva lähetystörakennus jakaa mielipiteitä vielä tänäkin päivänä.

Vuosisata tiivistyvää yhteistyötä

Ruotsi-Norjan valtioliitto lähetti ensimmäiset konsulinsa Suomeen jo 1820-luvulla. Joukossa oli useita norjalaisia, eikä Norjan itsenäistyminen 1905 siten tarkoittanut suhteiden katkeamista Suomen suuriruhtinaskuntaan. Norja säilytti laajan konsuliverkostonsa: nuori monarkia ehti nimetä konsuleita kaikkiaan 17 suomalaiskaupunkiin seuraavan vuosikymmenen aikana. Mukana olivat tärkeimpien kauppakaupunkien ohella muun muassa Kotka, jonne oli sahateollisuuden myötä muodostunut merkittävä norjalaisyhteisö. Itsenäisen Norjan pääkonsulina Suomen suuriruhtinaskunta-ajan toimi insinööri Christian Nielsen. Nielsenillä on paikkansa myös urheiluhistoriassa, sillä hän voitti ensimmäisen Suomessa koskaan järjestetyn mäkihyppykilpailun Helsingin Katajanokalla maaliskuussa 1889.

Norja tunnusti Suomen itsenäisyyden heti tammikuussa 1918, ja diplomaattisuhteet solmittiin vielä saman vuoden huhtikuussa. Norjan ensimmäinen Suomen-lähettiläs Andreas Tostrup Urbye avasi lähetystön Helsingissä jo samana kesänä ollen näin ensimmäisiä täysivaltaisia lähettiläitä Suomessa. Myös Suomi avasi lähetystönsä Osloon vuonna 1918. Norjan Helsingin-lähetystön kanslia vaihtoi paikkaa useasti ensimmäisten vuosikymmenten aikana, mutta heti 1920-luvun alussa Norjan lähetystö hankki lähettilään virka-asunnoksi jugend-huvilan Eirasta osoitteesta Hornintie 1.


Johan Fredrik Winther Jakhelln toimi Norjan lähettiläänä Suomessa vuosina 1928-1936, mikä tekee hänestä maan pitkäaikaisimman Suomen-edustajan. Hänen poikansa Carl Johan Fredrik  oli toisessa maailmansodassa vastarintataistelija, jota pidettiin vuosia vankina Sachsenhausenin keskitysleirillä. Sodan jälkeen poika jatkoi isänsä jalanjäljissä diplomaattina.
Kuva: Ulkoministeriön arkisto

______________________________________________________

Suomen ja Norjan välit eivät Suomen itsenäistymisen jälkeen olleet kitkattomat. Ongelmia aiheuttivat lähinnä rajajärjestelyt. Suurin muutos tapahtui Tarton rauhassa 1920, kun Norjan Neuvostoliiton-vastainen raja muuttui Suomen rajaksi. Maailmanpoliittisen tilanteen kiristyttyä 1930-luvulla Suomen ja Norjan suhteet kuitenkin lähenivät. Talvisodan sytyttyä Suomi sai Norjassa osakseen paljon sympatiaa, ja sotaan osallistuikin satoja norjalaisia vapaaehtoisia. Vastavuoroisesti Norjan lähettiläs Johan Wilhelm Michelet taivutteli suomalaisia osallistumaan Norjan sotaponnistuksiin, kun saksalaiset hyökkäsivät maahan huhtikuussa 1940.

Norjalaisten myötätunto Suomea kohtaan haihtui nopeasti, kun Suomi liittyi 1941 Saksan rinnalle sotaan Neuvostoliittoa vastaan. Saksa oli miehittänyt koko Norjan vuotta aiemmin ja asettanut maan johtoon Vidkun Quislingin, joka oli 1920-luvun alussa nuorena upseerina toiminut Helsingin-lähetystön puolustusasiamiehenä. Norjan lähetystö sai luvan vielä jatkaa rajoitetusti toimintaansa, vaikka saksalaiset painostivatkin Suomea lakkauttamaan lähetystön. Norjan pakolaishallitusta edustanut Suomen-lähettiläs Michelet lopulta sulki lähetystön itse joulukuussa 1941, kun Britannia julisti Suomelle sodan.

 
Yli 30-vuotisen diplomaattiuransa  aikana lähettiläs Jakhelln ehti kerätä runsaasti muistoesineitä ympäri Eurooppaa. Nurkkakaapissa hänellä oli muun muassa merkittävä kokoelma Meissenin posliinia 1700-luvulta.
Kuva: Ulkoministeriön arkisto

______________________________________________________

Suomi ja Norja palauttivat diplomaattisuhteensa pian sodan jälkeen, ja molemmat maat avasivat lähetystönsä Helsingissä ja Oslossa vuonna 1945. Vastavuoroiset valtiovierailut järjestettiin vuonna 1961, ja Helsingin-suurlähetystön toiminnot keskitettiin Eirassa avattuun uuteen lähetystörakennukseen vuonna 1964. Suhteet kehittyivät muutoinkin monella tasolla. Erityisen suuri merkitys oli pohjoismaisella yhteistyöllä, esimerkiksi Pohjoismaiden neuvostolla, johon Suomi liittyi vuonna 1955. Myös maiden väliset kauppa- ja taloussuhteet kehittyivät, vaikka 1960-luvun lopulla Nordek-hankkeessa kaavailtu yhteispohjoismainen talousalue ei toteutunutkaan.

Samaan aikaan Suomi ja Norja ajautuivat myös erilleen: Norja liittyi Natoon vuonna 1949 ja suuntautui vahvasti länteen, kun taas Suomi korosti puolueettomuuttaan. Norjan Nato-jäsenyys herätti myös Suomessa pohdintaa, olihan varsinkin Pohjoiskalotti alue, jossa Suomen lisäksi Norjan ja siten myös Naton sekä Neuvostoliiton intressit ja rajat kohtasivat varsin räjähdysherkästi. Aihe herättikin keskustelua myös presidentti Kekkosen ja Norjan suurlähettiläs Ivar Lunden välillä presidentin vieraillessa uudessa lähetystörakennuksessa. Ylipäätään Norjan jäsenyys puolustusliitossa määritteli pitkälti maiden väliset suhteet kylmän sodan aikaan, kun Suomi tasapainotteli Nato-maan ja Neuvostoliiton välillä.

Huolimatta pohjoisen aiheuttamista ajoittaisista jännitteistä, ei Suomen ja Norjan välillä ollut ylivoimaisia ongelmia. Norjan pitkäaikainen kuningas Olavi V piti yllä hyviä henkilökohtaisia suhteita Suomeen ja hän tekikin maahan kaksi virallista valtiovierailua. Vuonna 1980 hän myös pääsi tutustumaan Eiran suurlähetystöön.

Norjan ja Suomen poliittiset valinnat ovat 1990-luvulta lähtien vieneet maita edelleen osittain eri teille, kun Suomi liittyi osaksi Euroopan unionia ja eurojärjestelmää. Toisaalta pohjoismaisen yhteistyön merkitys on pysynyt tärkeänä; rinnalle on noussut myös yhteistyö arktisia alueita koskevissa kysymyksissä. Norjan suurlähetystön toiminta keskittyykin nykyisin taloudellisiin kysymyksiin ja maiden välisen kaupan kehittämiseen.

Oman leimansa suhteisiin - ja siten myös suurlähetystön arkeen - tuo myös saamelaisvähemmistö, jonka elintapa ei perinteisesti ole tunnustanut valtiorajoja. Rajan merkitys on tosin pohjoisen asukkaiden arjessa muutoinkin vähentynyt. Norjalainen yhteisö Suomessa on silti pieni verrattuna Suomen muihin naapurimaihin. Sen historia on kuitenkin pitkä: Suomessa onkin toiminut norjalainen yhdistys jo vuodesta 1906 lähtien. Nykyään osana yhdistystä toimii myös norjalaisnaisten seura, ja lisäksi yhdistys tarjoaa muun muassa norjan kielen opetusta pääkaupunkiseudulla.


Myös ruokailuhuoneessa lähettiläs Jakhellnilla oli useita arvokkaita esineitä, kuten Napoleonin aikaiset hedelmämaljakot sekä Neuvostoliitosta hankkimansa lautaspari sekä vati, joissa oli Leninin kuva sekä vuoden 1917 vallankumouksen päähenkilöiden nimikirjoitukset.
Kuva: Ulkoministeriön arkisto

______________________________________________________

Lähetystötalo Engelinaukion kulmassa

Norjan valtio osti vuonna 1922 lähettilään virka-asunnoksi Rehbinderintien ja Hornintien kulmassa sijaitsevan jugend-huvilan. Yksityisasunnoksi suunniteltu rakennus oli valmistunut kymmenen vuotta aikaisemmin arkkitehti Selim A. Lindqvistin piirustusten mukaan. Lindqvistin jugendvilla oli yksi lukuisista huviloista, jotka valmistuivat Eiraan vuonna 1908 vahvistetun asemakaavan mukaan. Vehreä kaupunginosa kuvasti myös aikansa keski- ja yläluokan ideaalia puutarhakaupungista, niinpä se oli sopivan arvokas paikka myös lähettilään residenssille.

 
Nykyään Norjan suurlähetystössä esitellään sekä maan perinteistä kuvataidetta että modernia designia. Seinillä on kolme Edward Munchin grafiikkatyötä, nojatuolit ovat Mokasser-yhtiön ja valaisin puolestaan Northernlightingin suunnittelemat.
Kuva: Janne Ridanpää

______________________________________________________

Huvila osoittautui ilmeisen kannattavaksi hankinnaksi, sillä virka-asunto pysyi paikallaan vuosikymmenet. Epäselväksi on jäänyt, miten rakennuksesta huolehdittiin vuosien 1941-1945 katkon aikana, osuihan liki naapurissa sijaitsevaan Italian suurlähettilään residenssiin pommi (ks. Italian suurlähetystö). Suuret muutokset seurasivat joka tapauksessa vasta 1960-luvulla, kun Norjan ulkoministeriö päätti yhdistää suurlähetystöksi korotetun edustuston kansliatilat sekä suurlähettilään virka-asunnon yhden katon alle. Jugendhuvila koettiin vanhanaikaiseksi ja huonokuntoiseksi, joten Norja päätti purkaa vanhan rakennuksensa ja rakentaa uuden tilalle.

Norjalaisen arkkitehtitoimisto Retzius & Bjolandin suunnittelema moderni rakennus valmistui vuonna 1964 ja sai nopeasti suurta huomiota Helsingissä, tosin ei kovinkaan positiivista. Eiran huvilakaupunginosaan huonosti sopiva rakennus ei saavuttanut suosiota, vaan se on useaan kertaan valittu Helsingin rumimmaksi rakennukseksi. Kuutionmallinen rakennus on kuitenkin hyvä esimerkki ajalleen tyypillisestä arkkitehtuurista. Varhaiselle elementtirakentamiselle oli tyypillistä, että rakenteellisten osien, elementtien ja palkkien, tuli olla näkyvistä. Uusi rakentamistapa mahdollisti myös laajat ikkunapinta-alat, joita on Norjan lähetystötalossakin runsaasti.


Norjan nykyinen lähetystörakennus rakennettiin 1960-luvulla vanhan jugendhuvilan tilalle. Rakennus jakaa mielipiteitä tänäkin päivänä.
Kuva: Janne Ridanpää

______________________________________________________

Helsingin rumimmaksi väitetyn rakennuksen sisätilat saattavatkin yllättää valoisuudellaan. Suurlähetystön edustustilat sijaitsevat pääosin rakennuksen länsipuolella, ja ikkunoista avautuukin näköala Engelinaukiolle ja jopa merelle asti. Rakennuksen sisustus tuo esiin maan korkeatasoista taidetta ja designia. Edustustiloissa onkin nähtävillä Edvard Munchin taiteen lisäksi Helsingissäkin vaikuttaneen norjalaistaidemaalari Kira Wagerin sekä suomalais-norjalaisen Irma Salo Jægerin maalauksia.

Vuosina 2013–2015 lähetystörakennuksessa suoritettiin mittava remontti, jossa rakennuksen tekniikka päivitettiin 2010-luvulle. Puolentoista vuoden mittaisen evakkoajan Norjan suurlähetystö vietti Britannian suurlähetystön tiloissa Kaivopuistossa. Remontissa keskityttiin ennen kaikkea alimpien kerrosten toimistotilojen parantamiseen niin toimintojen kuin viihtyisyydenkin osalta. Toisen kerroksen edustustiloissa muutokset olivat pienempiä eikä esimerkiksi sen pohjakaavaan juurikaan puututtu.

Suurlähetystön tiloja käytetään ennen kaikkea erilaisten tapaamisten järjestämiseen. Toisaalta paikka on myös erinomainen myös pienten vastaanottojen sekä seminaarien järjestämiseen. Suurlähetystön merkittävin vuosittainen tapahtuma on 17. toukokuuta vietettävä Norjan kansallispäivä. Helsingin-edustusto on useana vuonna laajentanut juhlapäivän viettoaan lähetystörakennuksen ulkopuolelle Engelinaukiolle. Suurlähetystön aukiolle pystyttämillä teltoilla on parhaimmillaan vieraillut jopa tuhat vierasta. Samalla on pystytty hyödyntämään vieressä sijaitsevaa lähetystörakennusta muun muassa ruokatarjoilujen osalta.

Norjan lähettilään virka-asunto on pysynyt lyhyitä katkoksia lukuun ottamatta samalla tontilla 1920-luvulta lähtien. Rehbinderintien ja Hornintien kulma on siten Helsingin pitkäaikaisimpia, saman maan käytössä olleita lähetystötontteja.


Vitriinissä oleva Jean Sibeliusta esittävä veistos on norjalaisen veistäjän Nils Aasin kunnianosoitus säveltäjälle, ja pianon takana oleva maalaus on Henrik Sørensenin maalaus 'Tone Veli'.
Kuva: Janne Ridanpää

______________________________________________________

Lähde:

Maailmanympärimatka Helsingissä - suurlähetystöt ja niiden historia (2016)

© Mikko Koskela, Jukka Lahe, Janne Ridanpää, Kustantaja Laaksonen

Julkaistu oikeudenhaltijoiden suostumuksella